Minäkö viestijä - ja vielä verkossa?

Sosiaalinen media on muuttanut tapaamme kommunikoida. En liene syyllistyväni kovin suureen yleistykseen, jos totean, että 2000-luvulla ylläpidämme sosiaalisia suhteita kavereihimme helpommin yhteisöpalvelujen kautta kuin, että tapaisimme fyysisesti kasvokkain. Kun aikaisemmin viestijöiden väliset etäisyydet vaihtelivat puolesta metristä noin seitsemään metriin, sosiaalisen median seurauksena viestijät saattavat sijaita jopa tuhansien - jopa kymmenien tuhansien kilometrien päässä toisistaan. Sosiaalinen media on, sosiaalisten suhteiden ylläpidon muutoksien lisäksi, vaikuttanut tapaamme hankkia ja jäsentää informaatiota. Tästä johtuen esimerkiksi monet yritykset ovat ottaneet sosiaalisen median huomioon omissa viestintästrategioissaan. Jopa historiantutkijakin joutuu miettimään, miten erilaisia sosiaalisia kommunikaatiokanavia voisi hyödyntää omien tutkimuksien esiinsaattamiseksi.

Vuorovaikutuksessa koen olevani vahvimmillani viestintä-, empatia- sekä yhteistyö- ja yhteistoimintaidoissa. Sosiaalisen vuorovaikutuksen perusmuotoihin suhteutettuna voisin todeta harjoittavani joustavaa tai ystävällistä vuorovaikutuksen tapaa. Pyrin pikemminkin ymmärtämään ja kuuntelemaan, ylipäätään tekemään vuorovaikutuksesta miellyttävää ja toimivaa, kuin esimerkiksi hallitsemaan ja osoittamaan paremmuuttani kanssaihmiselle. Eniten näen taas kehitettävää omissa keskustelu- neuvottelu- ja esiintymistaidoissa.  Onneksi näitä taitoja pystyy opettelemaan esimerkiksi omassa tohtoriseminaarissa tai järjestämällä väitöskirjan aiheesta yleisöluennon sekä Fiskarsissa että Sorsakoskella. Ja tietysti osallistumalla väitöskirjan teeman seminaareihin. Tässä vaiheessa heikkoudet on hyvä tiedostaa, sillä ammattini kannalta nämä taidot ovat vuorovaikutuksessa keskeisessä asemassa.

Viestijänä edustan suhteellisen tyypillistä suomalaista viestijää: tuotoksiani kuvaa hyvin asiakeskeisyys, rehellisyys ja laatu määrän sijasta. Jo edellä kirjoitetun perusteella lienee selvää, että olen valmis joustamaan ylläpitääkseni harmoniaa. Tämä tosin ei tarkoita sitä, etten uskaltaisi sanoa mielipidettäni ryhmässä. Pystyn tyytymään enemmistön mielipiteeseen, mikäli mielipidettäni on vain kuultu. Arvioisin, että puutteet keskustelutaidoissa johtuvat perisuomalaisesta hiljaisuuden arvostuksesta.

Miten vahvuuteni ja heikkouteni viestijänä sitten näkyvät sosiaalisessa mediassa? Ensinnäkin laatu korvaa määrän -ajattelu voi johtaa konkreettisesti harvoihin päivityksiin. Toisaalta juuri tämä tiedon olemus voi korostaa asiantuntijuuteni roolia tiedon tuottamisessa. On totta, että sosiaalinen media tarjoaa valtavat määrät tietoa verkostojen kautta, mutta tiedonhankinta on kuitenkin usein vaikeampaa kuin rajatuissa ympäristöissä. Harmikseni parhaat puoleni vuorovaikutustaidoissa eivät mielestäni tue sosiaalisen median käyttöä: kuuntelijan - tai tässä tapauksessa lukijan - sijaan minun tulisi ehkäpä itse olla aktiivisempi osapuoli. Tämä ei toisaalta ole huono asia. Se voi olla vaikka ensimmäinen askel parantaa keskustelu- ja neuvottelutaitojani.